maanantai 22. lokakuuta 2012

Kiitos Uutisvuodolle

avautumista ajasta

Kuluneen sanonnnan mukaan valtion täytyy tarjota kansalle leipää ja sirkushuveja. Taustallahan tuossa on ajatus, että kurja arki unohtuisi. Sirkushuvit ovat kuitenkin kovin vaikea laji. Kun viihdeohjelman kautta nousee esiin jokin oikea yhteiskunnallinen epäkohta, niin kohuhan siitä syntyy. Ikävä vain, että itse ongelma helposti unohtuu.

Viime päivinä on kohistu Uutisvuoto-ohjelmassa esitetystä vitsistä, jossa tehtiin pilaa entisen pääministeri Paavo Lipposen kustannuksella. Juontaja kertoi, että julkisuudesta vetäytyneen Lipposen elämä ei poikkea normieläkeläisien arjesta. Sen jälkeen kuvaan tuli housuihinsa ja petivaatteilleen laskenut laahustava vanhus.

Vitsi oli mauton, tietenkin. Nyt YLE on jopa ilmoittanut sensuroivansa sen Areena-palvelussa katsottavissa olevasta versiosta. Puhutaan kovasti siitä, kuinka tässä nyt Lipposta pistetään halvalla. Entäs ne vanhukset?

Kohun alle on jäänyt se tosiasia, että Uutisvuodon vanhuksista tekemä karikatyyri on valitettavan todellista arkea monille vanhuksille eri puolilla Suomea. Sen sijaan että nostetaan kohua Lipposen loukkaamisesta, pitäisi pohtia miten niiden muidenkin vanhusten elämää saisi parannettua.

Ikäviä asioita on helppo nostaa esiin ja käsitellä julkisuuden henkilöiden kautta. Samalla käy kuitenkin usein niin, että oikea ongelma unohtuu ja keskustellaan vain siitä julkkiksesta.

Kiitos Uutisvuodolle tuosta mauttomasta vitsistä. Ainakin se on yritys nostaa vaiettua aihetta julkisuuteen. Ei anneta keskustelun vaieta, vaikka YLE sen nyt haluaisikin sensuroida.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kestävään kaupunkirakenteeseen mallia Seoulista

Tämä BBC:n viiden minuutin mittainen video (linkki kirjoituksen lopussa) Etelä-Korean Seoulin ekologisesta kaupunkisuunnittelusta kannattaa katsoa. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää loppupuolella tulevaan kohtaan, jossa esitellään Cheonggyecheon -jokea.






Aiemmin tuossa kohdassa kulki monikaistainen tie, joka oli rakennettu betonikannelle alla virranneen joen päälle. Tie poistettiin ja joki saatiin uudelleen esille. Kävin vuonna 2008 tuota jokea katsomassa. Tästä historiasta en silloin tiennyt, mutta en varmaan olisi uskonut jos joku olisi kertonut. Ajatus tiestä tuolla kohdalla olisi ollut täysin absurdi. Hienoa kehitystä josta pitäisi ottaa mallia.

Lisäksi olen kuullut väitettävän, että tien poistaminen lisäksi helpotti Seoulin ruuhkia.

http://www.bbc.com/travel/video/one-day-in/20120829-seoul-goes-green

lauantai 1. syyskuuta 2012

Maakuntamedia tulee

Omaa maakuntaa on mukava tukea. Sitä tehdään tarkoituksella ja joskus huomaamattakin. Paikallisia yrityksiä on myös hyvä tukea, tuovathan ne sitä kaivattua työtä ja hyvinvointia omaan naapurustoon.

Aamulehti lainasi tänään Muut lehdet -palstallaan Ilkkaa. Ilkka ja Alma Aluemediat ovat julkaisseet aiesopimukset toimituksellisesta sisältöyhteistyöstä. "Esimerkiksi Atria-jutut lähtisivät meiltä muiden lehtien lukijoille ja vastaavasti saamme Satakunnan Kansasta ydinvoimaan perehtyneen toimittajan juttuja.

Puolueettoman journalismin kannalta tuo kuulostaa mielestäni aika huolestuttavalta. Atriaa käsittelevät jutut kirjoitetaan Seinäjoella ja Teollisuuden Voimaa käsittelevät Olkiluodossa? Vaikea uskoa että tuo muutos pelkkää hyvää lehtien journalistiselle sisällölle tekee. Kotimaakuntaa on aina kiva tukea...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tietojärjestelmiä, tukia, bisnestä, ja jossain välissä sitä hoitotyötäkin

Tulin terveydenhuoltoalalle töihin siinä onnellisessa tilanteessa, että minun ei juuri tarvinnut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta paperisiin potilaspapereihin koskea. Paluuta paperikaavakkeisiin en haikaile. Tietojärjestelmiin sen sijaan muutosta kaipaisin. Skeptinen kun olen, niin sellaista järjestelmää en usko näkeväni johon täysin tyytyväisiä oltaisiin. Toivoa kai kuitenkin aina voi. Intouduin tästä kirjoittamaankin, tässä Tampereen kaupunkilehti Torissa 13.6.2012 julkaistu kirjoitukseni:


Tietojärjestelmien tunkiolla

Terveydenhuollon tietojärjestelmäongelmat nousevat aika ajoin otsikoihin. Viimeksi touko-kesäkuun vaihteessa uutisoitiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin järjestelmäpäivityksen aiheuttamista ongelmista.

Potilasturvallisuuden takia oli jouduttu palaamaan saneluiden kirjoittamiseen paperille. Oli aika, jolloin Suomessa oli maailman mittakaavassakin edistyksellinen terveydenhuollon tietojärjestelmä. Se oli nimittäin koko maassa standardoitu.

Tuosta ajasta ei ole kauaa, tarkemmin sanottuna reilut kymmenen vuotta. Järjestelmä tunnettiin nimellä potilaspaperit.

Sen jälkeen on tuntunut siltä, että jokainen kynnelle kykenevä kunta on halunnut kehittää oman järjestelmänsä. Niitä on kehitelty paljon ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa sekä sudenkuoppansa. Eivätkä ne edes ymmärrä toisiaan.

Järjestelmien yhteensovittamisesta voisi kärjistetysti sanoa syntyneen uusi teollisuudenhaara. Mitään halpaa hupia se ei ole.

Tuo hupi kustannetaan verovaroilla. Eduskunnan tarkastusvaliokuntakin on kyseenalaistanut koko touhun mielekkyyttä, kun julkisin varoin on ensin tuettu järjestelmiä kehittäviä yrityksiä ja sen jälkeen maksettu vielä uudestaan puolivalmiista tuotteesta.

Rahaa on syydetty suuntaan ja toiseen. Tausta-ajatus on ollut kaunis ja hyvää tarkoittava. Toteutus puolestaan ei.

Mitä jos edistyksellisen ja yhtenäisen paperijärjestelmän pohjalta olisi kehitetty koko maahan yksi ja yhtenäinen terveydenhuollon tietojärjestelmä? Jälkiviisaus on helppo laji, mutta uskon että monelta ongelmalta olisi vältytty.

Eli otetaanhan opiksi, kun seuraava digitalisoinnin aalto iskee.

Atte Tahvola
sairaanhoitaja, Tampere

http://www.torilehti.fi/lukijalta.php?id=2332

Kannattaa lukea myös  Otso Kivekkään blogikirjoitus Epic fail, eli sairaaloiden IT eilen, tänään ja huomenna. Näin hoitoalan työntekijänä on syytä hieman huolestua...


perjantai 23. maaliskuuta 2012

Heliumia? Ei enää kauaa.

Tätä kannattaa miettiä, kun seuraavan kerran vappupalloja torilta ostaa:
Helium stocks run low – and party balloons are to blame
Vappupallot vai lääketieteellinen tutkimus ja kuvantaminen? Valitsen lääketieteen.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Tuli

Kesää odotellessa pari kuvaa matkojen varrelta, jotka tuovat muistoja mieleen. Koh Phi Philtä, Intian valtameren rannalta. Ennen vuoden 2004 tsunamia.


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ihmisarvoista muuttamista

avautumista ajasta

Tampereen kauppahalli on yksi parhaista paikoista käydä kahvilla tai lounaalla, ei vähiten siellä kuultujen tarinoiden takia. Eivät ne aina nostalgista menneiden muistelua ole. Aika usein ne pistävät ihmettelemään maailman menoa.

Viime viikolla viereisessä pöydässä keski-ikäinen mies päivitteli tätinsä tulevaa muuttoa. Vanhan tädin kunto oli heikentynyt, ja muutto omasta kodista palvelutaloon oli ajankohtainen. Kunta (tarina ei kerro mikä kunta kyseessä oli) olikin järjestänyt paikan palvelutalosta ja kyseisenä aamuna oli tieto siitä tädille puhelimitse tullut. Uusi koti olisi reilun kymmenen kilometrin päässä nykyisestä, hyvällä paikalla, ja palvelut kunnossa. Omaisetkin asuisivat yhtä lähellä kuin nytkin. Kaiken siis pitäisi olla hyvin.

Vaan tädille ei annettu etukäteen mahdollisuutta käydä uutta kotia katsomassa. Puhelimessa oli haluttu saman tien päätös siitä, ottaisiko täti paikan vastaan vai ei. Pitkin hampain oli annettu loppupäivä aikaa miettiä, se olisi sitten ehdoton takaraja. Ottajia olisi kuulemma muitakin, ja tyhjäkäyttö on se vihollisista pahin.

Muistan kun itse opiskeluaikana kahteen kertaan otin vastaan uuden asunnon sitä etukäteen näkemättä. Hinta oli opiskelijalle se ratkaiseva tekijä, ja soluasunnoissa saattoi vain toivoa että kämppikset olisivat siedettäviä. Opiskelija-asunnot olivat kuitenkin vain väliaikaisia ratkaisuja, niistä pääsisi aina halutessaan muuttamaan pois. Tarinan tädille kyseessä olisi kuitenkin kenties viimeinen muutto elämässä. Uusi asunto olisi koti koko loppuelämän ajan.

Onko siis liikaa pyydetty, että vanhus saisi edes käydä katsomassa uutta kotiaan ennen muuttoa? Ei minkään kunnan talous siihen kaadu, jos täti muuttaakin päivää myöhemmin. Kunnan itselleen asettamat tehokkuustavoitteet eivät ehkä täyty, mutta ei ihmisarvoista elämää voi pankkiirien kriteereillä mitatakaan.