keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kokemusta työmarkkinakehään

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Lidtman uudisti blogitekstissään demarien ehdotuksen nimetä Lauri Ihalainen sovittelijaksi etsimään sopua työmarkkinoille. Ihalainen on kokenut työmarkkinajyrä, SAK:n edellinen puheenjohtaja ja entinen työministeri, Lisäksi hänellä on eri osapuolten luottamus takanaan. Hyvin perusteltu ehdotus sosialidemokraateilta siis.

Itse voisin vielä tehdä lisäehdotuksen. Nimetään Lauri Ihalaiselle työpari. Tähän tehtävään ehdottaisin Lasse Laatusta (jos joku kuvittelee että olisin ottanut yhteyttä Laatuseen ja kysynyt hänen suostumustaan, niin ei, en ole). Laatunen on yhtä lailla kokenut, kaikkien osapuolten luottama työmarkkinaneuvottelija. Lisäksi hänellä olisi kokemusta siitä, miten työnantajien EK:n sisällä saadaan päitä käännettyä. Ihalainen osaisi saman homman työntekijäleirissä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on viime vuosina korvannut vanhoja neuvottelupöytien konkareita uusilla, ideologisemmin työelämää katsovilla päättäjillä. Samalla EK on muuttunut entistä enemmän suurpääoman, siis niiden paratiisisaarien kautta rahansa kierrättävien jättifirmojen, etujärjestöksi. Pienyrittäjien asiaa se ei enää edes taida väittää ajavansa. Tämä EK:n yhteiskuntavastuun puute on merkittävä este työmarkkinasovun löytämiselle.

Maan hallituskin on kokemattomuuttaan maalannut itsensä nurkkaan toistamalla useaan kertaan, että ei peräänny pakkolaeistaan elleivät työmarkkinajärjestöt esitä toisenlaista ratkaisua. Samalla pääministeri Sipilä on todennut, että haluaa kuulla vaihtoehtoja, ei pelkästään sitä mikä "ei käy". Vaihtoehtoja täytyykin pystyä esittämään, mutta hallitus ehdottomuudellaan on itse estämässä näiden vaihtoehtojen löytämisen. Kun neuvottelupöydässä on kolme osapuolta, ei yksikään voi vetäytyä odottamaan että muut tekevät työt. Sillä tavalla tulosta ei synny.

Siksi kehään tarvittaisiinkin kokeneita konkareita, joilla olisi riittävästi arvovaltaa. Ihalainen ja Laatunen voisi olla hyvinkin tehokas duo. Kannattaisi ainakin kokeilla.

Ps. Jos Laatusen kirjoitus viime syksyltä Aamulehdessä meni, on se edelleen lukemisen arvoinen.

Horroskausi päättyy

Minua pitkään vaivannut kahden blogin ongelma poistuu nyt. Avasin aikoinaan tämän blogin vastapainoksi "viralliselle" blogilleni, joka keskittyi lähinnä työelämän edunvalvonnan ja kunnallispolitiikan teemoihin. No, hiljaiseksihan tämä jäi ja tajusin vasta nyt itsekin, että muutamaan vuoteen en ole tänne yhtään tekstiä kirjoittanut.

Tuon virallisemman blogini palveluntarjoaja ilmoitti, että mikäli en tiliäni siellä uusi vuoden vaihteeseen mennessä, päätyy ko. blogi bittiavaruuden hautausmaalle. Muutamaan vuoteen eivät kyllä laskuakaan ole lähettäneet, joten ei liene ihmekään. Siinäpä siis hyvä syy herätellä tätä blogia henkiin ja kuopata vanha.

Tuon virallisemman blogini tekstejä en aio pelastaa tai tallettaa, joten muutaman vuoden aukko tulee niille, jotka kirjoitteluani haluaisivat taaksepäin selailla.

Jos alunperin tämän blogin ajatus oli olla hieman vapaamuotoisempi ja epävirallisempi, muuttuu tuo näkökulma varmaan jatkossa pakostakin astetta muodollisemmaksi. Mutta eiköhän joitain välikevennyksiä ole aina ajoittain odotettavissa...