Tänään on laajasti uutisoitu tapauksesta, jossa Pihlajalinna irtisanoi vanhusten palvelukeskuksen ongelmista kertoneita hoitajia. Hoitajat olivat todenneet esimerkiksi henkilökunnan määrän olevan liian pieni. Pihlajalinna puolustautuu kertomalla, että henkilökuntaa on ollut riittävästi, ja irtisanomisten taustalla olisi mm. vanhusten liikkumisen rajoittaminen.
Yleensä en kovin pitkälle meneviin yhteensattumiin usko. Jos asiat näyttävät joltain, niin yleensä niissä on ainakin jotain perää. Tässä tapauksessa on aika hankala uskoa Pihlajalinnan kertoman version olevan koko totuus. Pihlajalinna sanoo löytäneensä juuri niiden työntekijöiden kohdalta huomautettavaa, jotka ovat epäkohdista raportoineet. Kas kun sattuikin sopivasti.
Tuon kyseisen tapauksen taustoja en tiedä, joten sitä en oikein voi lähteä arvioimaan. Mutta vanhustenhoidosta noin yleisesti voisi muutamankin huomion tehdä.
Ei ole harvinaista, että muistisairaat vanhukset eivät ymmärrä oman liikkumisensa ja tasapainokykynsä heikentyneen, ja seurauksena voi olla kohtalokaskin kaatuminen. Mahdolliset vammat saattavat huonolla tuurilla olla pysyviä. He tarvitsevat siis apua liikkumisensa tueksi.
Usein saamme kuulla tilanteista, joissa vanhusten liikkumista on jouduttu rajoittamaan siksi, että hoitopaikassa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. Ei siis ole riittävästi auttavia käsiä. Hoitajat saattavat joutua vaikean valinnan eteen: rajoittaa laittomasti vanhuksen liikkumista tämän omaksi turvaksi, vai ottaako riski kaatumisesta ja vanhuksen vammautumisesta. Kumpikaan valinta ei ole miellyttävä.
Jos vanhuksen liikkumista rajoitetaan, puututaan ihmisen perusoikeuksiin. Se voi johtaa työnjohdollisiin ja oikeudellisiinkin seurauksiin. Jos vanhus loukkaa itsensä koska liikkumista ei ole rajoitettu eikä avustajaa ole paikalla ollut, voi siitäkin saada syytteet. Liian usein valinta tehdään jomman kumman edellämainitun vaihtoehdon väliltä. Kolmas vaihtoehto hoitajalle olisi kertoa ongelmista, mutta siihenkään eivät kaikki työnantajat suhtaudu suopeasti.
Ongelmahan olisi helposti ratkaistavissa. Palkattaisiin vain riittävästi henkilökuntaa. Mutta se taas ei pörssiyhtiöiden tulostavoitteisiin istu. Jos vanhusten palveluita pyörittävän firman tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille, niin yleensä ne pyrkivät minimoimaan henkilökunnan määrän. Yritykset tekevät voittoa, mahdollisista ongelmista on helppo syyttää henkilöstöä.
Julkinen ja kolmas sektori eivät suinkaan myöskään mitään puhtaita pulmusia ole. Ne toimivat kuitenkin noin yleisesti hieman enemmän ihmistä arvostaen. Näin ainakin itse haluan uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti