Aamuinen optimismi yhteiskuntasopimusneuvottelujen etenemisestä kaikkosi heti alkuunsa, kun pöhöttyneiden vuorineuvosten etuja ajava Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti, että siitä ei tulisi riittävän kattava. Näin siitä huolimatta, että 80% palkansaajista olisi ollut sopimuksen piirissä. Toistaiseksi tuo ilmoitus lienee kuitenkin vain EK:n neuvottelutaktiikkaa, ja todellinen lopputulos nähdään myöhemmin.
Viikonlopun aikana kuulimme myös maan hallitukselta kummia. Pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Stubb kertoivat molemmat, että hallitus on tiennyt ehdottamiensa pakkolakien olevan osittain perustuslain vastaisia. Siitä huolimatta he ovat kirkkain silmin vielä hetkeä aiemmin väittäneet niiden olevan tulossa, mikäli sopuun ei päästä. Kuinka paljon rehellisyyttä ministereiltä pitäisi voida odottaa?
Ainoa asia, josta tällä hetkellä lienee yhteisymmärrys lähes kaikkien neuvotteluosapuolien kesken, on se että Suomen talouden tilanne ei ole hyvä. Jotain pitää tehdä, silmien sulkeminen ja onnen kääntymisen toivominen ei ole vaihtoehto. Ulkoministeri Soinin rukousaamiaisetkaan kun tuskin saavat (korkeampaa)voimaa maan talouteen.
Hallituksen oletus siitä, että tilanne saataisiin kuntoon työyksikkökustannuksia alentamalla on muuttunut vuoden aikana pelkästä ajatuksesta lähes ainoaksi hyväksytyksi totuudeksi. Osin taitaa johtua myös siitä, että jopa pääministeri Sipilä on pyrkinyt hiljentämään kriittisiä mielipiteitä ala-arvoisilla kommenteilla, kuten toteamalla "kaiken maailman dosenttien" taas tulevan kertomaan mitä kannattaisi tehdä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitiikan tutkimusprofessori Sakari Hänninen varmaan Sipilän mielestä kuuluu näihin kaiken maailman dosentteihin. Toivottavasti pääministeri kuitenkin siitä huolimatta jaksaa ajatuksella lukea Hännisen tänään julkaistun blogikirjoituksen. Kannattaisi nimittäin.
Hänninen avaa blogissaan Suomen talouden todellisia ongelmia, jotka pitäisi ratkoa. Niitä ovat mm. vanhanaikaiset ja matalan jalostusasteen tuotteet sekä huono johtaminen. Nämä ongelmat eivät yhteiskuntasopimuksella ratkea. Ja jos niitä ei saada korjattua, ei kestä montaa vuotta ennen kuin Suomella on pakon edessä vastassa uusi vyönkiristys.
Työyksikkökustannusten alentamiseen yksisilmäisesti tähtäävä politiikka ei pitkälle kanna. Suomi ei menesty pelkkää vessapaperia myymällä, vaikka paperimiesten palkat laskettaisiin kuinka alas. Metsäyhtiöiden johtajat tosin saisivat ostettua uudet Audit. Pienen maan pitäisi saada kehitettyä tuotantoaan kohti korkeamman jalostustason tuotteita, eikä keskittyä hallituksen vaatimusten mukaisesti tekohengittämään vanhaa ja kuolevaa massatuotantoa.
Puuteollisuudessa jalostusasteen nostamiseksi onkin tehty ajatustyötä. Biopolttoaineiden jalostaminen puusta on järkevä suunta pyrkiä monipuolistamaan tuotantoa kannattavampaan suuntaan. Sekin on suomalaisen osaamisen ja innovoinnin ansiota. Osaamisen, jonka tulevaisuus on nyt vaarassa koulutusleikkausten takia.
Toinen hyvä esimerkki siitä, mitä pitäisi tehdä, löytyy tekstiiliteollisuuden puolelta. Perinteinen mutta kuihtunut Finlayson oli vuosi kausia tehnyt sitä mitä nyt Suomessa tehdään, eli pyrkinyt noudattamaan kaavaa "näin on aina tehty niin näin pitää tehdä vastakin". Se oli johtanut yrityksen kuihtumiseen vain varjoksi entisestään.
Finlayson sai uuden, nuoren johdon, joka päätti ravistella yritystä. He tekivät asioita tavalla, joka herätti hämmennystä ja vastustusta konservatiivisissa jäärissä. Arvostettu brändi menisi kuulemma pilalle sillä, että ei tehdäkään hajutonta ja mautonta vaan jotain, joka herättää reaktioita. No kuinkas sitten kävikään? Brändi ei mennyt pilalle, mutta sen sijaan tuotteet alkoivat mennä taas kaupaksi ulkomailla. Finlaysonin Suomesta lähtenyt tuotanto tuskin palaa takaisin minkään menestyksen myötä, mutta ainakin muiden työpaikkojen määrä voi kasvaa ja mahdollisesti jokunen eurokin maailmalta siinä sivussa.
Ulkomailla suomalaisuus ei ole mikään lisäarvo. Se ei myöskään kerro tuotteen laadusta yhtään mitään, paitsi ehkä Venäjälle vietävien elintarvikkeiden osalta (joita ei enää paljoa sinne viedä). Tuotteiden pitää erottua massasta, niiden pitää olla haluttavia.
Vaikka nämä ajatukset ovatkin ristiriidassa hallituksen linjan kanssa, niin toivottavasti niitä ei tyrmätä sen perusteella, että ne ovat taas jonkun dosentin tai professorin esittämiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti