Julkisella puolella työskentelevät eivät ole voineet välttyä kuulemasta sanaa vakanssi. On sairaanhoitajan vakansseja, lääkärin vakansseja, hallintojohtajan vakansseja ja mitä nyt ikinä voidaankaan keksiä. Terminä vakanssi on ollut käytössä jo niin pitkään, että harva rivitason työntekijä tai lähiesimieskään tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Monet jopa luulevat, että laittomasti ketjutettua tai muuten perusteettomasti määräaikaista työntekijää ei voisi vakinaistaa, jos vapaata vakanssipohjaa ei ole.
Vakanssi tarkoittaa kuntapuolella kunnan tai kuntayhtymän valtuuston tai hallituksen perustamaa pysyväisluontoista virkaa tai toimea. Järjestelmä on siis perua ajalta jolloin siivoojatkin valittiin puoluekirjan mukaan. Poliitikot päättivät kuka oli sopiva tiettyyn tehtävään. Vakanssijärjestelmällä otettiin toimivalta johdolta pois valta päättää siitä, millaisia työntekijöitä toiminta oikeasti tarvitsi. Yhä edelleen julkiset yhteisöt joutuvat toiminta- ja taloussuunnitelmiensa yhteydessä tekemään esitykset vakanssien perustamisesta tai lakkauttamisesta, tai niiden siirtelystä yksiköstä toiseen. Ei mitenkään erityisen joustava tapa toimia.
Virkasuhteissa pystyn vakanssijärjestelmän ymmärtämään. Virat on tarkoitettu tehtäviksi, joissa käytetään julkista valtaa. Tällaiset tehtävät on syytäkin käyttää vaaleilla valitun hallintoelimen kautta. Mutta miksi työsopimussuhteisen henkilökunnan osalta pitäisi taustalla pyörittää raskasta ja kankeaa vakanssijärjestelmää? Toimessa olevien työntekijöiden kohdalla noudatetaan työsopimuslakia, joka ei edes tunne käsitettä vakanssi. Vakanssijärjestelmällä ei siis ole muuta, kuin oman organisaation sisäisiin sääntöihin perustuva hallinnollinen merkitys.
Julkinen puoli koetaan jäykäksi toimijaksi, eikä täysin syyttä. Vakanssijärjestelmä on yksi merkittävä tekijä sille, että toimintaa suunnitellaan hallinnon, eikä palveluiden tarpeen ehdoilla. Yksityinen yritys vain palkkaisi työntekijän kun huomaa sille tarpeen, mutta kuntapuolella sille täytyy saada poliittisen valtuuston lupa. Tämän takia monet itseään porvareiksi kutsuvat näkevät märkiä unia siitä, että julkinen puoli pitäisi ajaa alas ja siirtää ketterämmille yksityisille toimijoille, tai julkiset palveluntuottajat pitäisi vähintäänkin yhtiöittää.
Kyllä kuntapuolen toiminnan muuttaminenkin olisi mahdollista, jos tahtoa vain olisi. Vakanssijärjestelmä ei perustu lakiin, joten siitä voisi ihan hyvin luopua. Ongelma onkin siinä, että poliitikot pitäisi saada suotumaan vähentämään omaa valtaansa. Ja esimerkiksi kuntayhtymissä päätös saatettaisiin joutua alistamaan vielä kaikkien jäsenkuntien valtuustojen päätettäväksi. Tämä lienee yksi syy sille, miksi kukaan ei uskalla tosissaan moista edes ehdottaa.
Pitämällä oman toimintansa tarpeettoman jäykkänä näivettää julkinen puoli vähitellen itsensä, ja häviää kilpailun yhä aggressiivisemmiksi käyville yksityisille toimijoille. Siitä huolimatta poliittisille päättäjille tuntuu usein olevan helpompaa räjäyttää koko organisaatiomalli uusiksi tai suunnitella yhtiöittämisiä, sen sijaan että annettaisiin julkisille toimijoille aidosti mahdollisuus kehittää omaa toimintaansa.
Suomen hallitus on pyrkinyt hakemaan maalle kilpailukykyä leikkaamalla erityisesti julkisen puolen palkkoja ja etuuksia, ja sitä kautta parantamaan vientiteollisuuden kilpailukykyä [sic]. Eikö kannattaisi miettiä myös tarpeettomien jäykkyyksien poistamista, jolloin tehokkuutta saataisiin nostettua ilman, että kukaan menettäisi työpaikkaansa tai joutuisi katselemaan pienenevää tilipussia? Mutta ehkä se ei sopinut ideologiaan. Tai sitten tarkoitus onkin estää julkista puolta pärjäämästä kilpailussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti