Sote-pelissä Keskusta kiri Kokoomuksen edelle

Sote- ja maakuntauudistus sai vuoden lisäaikaa, kun hallitus kertoi keskiviikkona 5.7. valmistelulle

asettamistaan uusista askelmerkeistä. Niiden mukaan uudistus astuisi voimaan vuoden 2020 alusta, ja maakuntavaalit käytäisiin syksyllä 2018. Uusi esitys lainsäädännöksi valmisteltaisiin virkamiestyönä hallituksen antamien reunaehtojen mukaisesti, ja sen jälkeen reformiministerit ruotisivat paketin sisältöä.

Lisäaikaa on yleisesti pidetty hyvänä. Alkuperäinen aikataulu olikin jo lähtökohtaisesti liian tiukka. Yle ensimmäisessä analyysissään tosin totesi potilaiden kärsivän viivytyksestä, koska toimittajan mukaan joutuvat viettämään vuoden lisää jonoissa. Tuosta olen eri mieltä. Valinnanvapaus ei suinkaan olisi jonottomuutta tai edes jonojen lyhentymistä tarkoittanut, paitsi tietysti jos asiakas olisi rahalla ostanut etuiluoikeuden. Lisäksi jo perustuslakivaliokunnan lausunnonkin mukaan uhkana olisi ollut koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän akuutti kriisiytyminen. Itse ajattelen, että on potilaankin etu, jos terveydenhuoltojärjestelmän mahdollinen romahtaminen saatiin estettyä.

**

Ministerit ovat tähän asti vahvasti ohjanneet lakeja valmistelleita virkamiehiä haluamaansa suuntaan. Siksi on hankala uskoa, että poliittinen ohjaus pystyisi pitämään näppejään erossa yksityiskohtien valmistelusta jatkossakaan, vaikka pääministeri niin on nyt ilmoittanutkin. Eivät vahvat poliittiset intohimot ole viikon aikana mihinkään kadonneet.

Tällä hetkellä Keskusta näyttäisi olevan tavoitteidensa kanssa voitolla. Kokoomuksen ajama terveydenhuollon yksityistäminen karahti kiville, mutta Keskustan maakuntahallinto vielä elää ja hengittää. Hallituksen esittämässä aikataulussa maakuntavaalit käytäisiin ennen eduskuntavaaleja. Se lienee pääministeriltä tarkkaan harkittu ajoitus. Kun maakuntavaalit on käyty ja uudet maakuntavaltuustot valittu, ei maakuntahallintoa edes seuraava hallitus lähde kaatamaan. Pääministerin taktiikka on toiminut, vaikka uutisotsikoiden perusteella sitä ei heti uskoisikaan.

Sote-valinnanvapauden kanssa liikkumavaraa seuraavalla hallituksella onkin sitten enemmän, koska sen yksityiskohtiin ehditään esittämään muutoksia ennen vuoden 2020 alkua.

Ei Kokoomus siihen tyydy, että Keskusta nappaa selkävoiton. Uusia tavoitteita valinnanvapauden tilalle tuodaan varmasti pöytään. Sellaisia voi löytyä esimerkiksi erityisaseman antamisesta suurille kaupungeille. Siinä Kokoomus ja Sosialidemokraatit voisivat löytää toisensa, onhan Antti Rinne pitänyt samaa asiaa esillä kaupunkilaisten ääniä tavoitellessaan. Yhteistyöllä Demarien kanssa Kokoomus voisi lisäksi varmistella, että hallituksen vaihtuminen ei uhkaa tavoitteidensa toteutumista.

Isot kaupungit, myös Tampere, ovat ottaneet kantaa erityisaseman puolesta. Hyvin ovat asiaansa perustelleetkin. Maakuntien reunoilla esitys ei kuitenkaan hurraa-huutoja herättäne. Millaiseksi jää pienempien kuntien asema, jos maakuntien keskuskaupungit pelaavat omilla säännöillään? Tästä varmasti tullaan käymään vääntöä.

Keskusta voi antaa myös periksi maakuntien määrässä. Esitetty malli 18 maakunnastahan perustuu enemmän aluepolitiikkaan kuin asiantuntijoiden mielipiteisiin. Lisäksi sote-palveluiden järjestämistä keskitettäneen entistä enemmän viidelle yhteistyöalueelle.

Lakiesitysten parlamentaarinen valmistelu olisi uudistuksen luonteen vuoksi ollut perusteltua. Pääministeri Sipilä tyrmäsi kuitenkin ajatuksen. Perustelu oli varsin outo, hänen mukaansa enää ei parlamentaariseen valmisteluun ole aikaa, koska uudistusta on tehty jo kymmenen vuotta. Väitän, että jos jo vuosikymmen sitten oltaisiin valittu parlamentaarisen valmistelun tie, olisi uudistus jo valmis. Mutta eihän se ole käynyt, koska silloin esitysten sisään ei pystyisi niin paljoa omia tavoitteita leipomaan.

Veikkaan siis, että vuoden päästä meillä on käsittelyssä lakiesitys, jossa on viisi aiemmin ehdotettua tiiviimpää sote-yhteistyöaluetta, palvelusetelien käyttöä laajentamista ja suurille kaupungeille myönnettäviä erioikeuksia. Keskustelua käytäneen myös maakuntien määrän vähentämisestä.

**

Maakunnissa uudistuksen valmistelu ei pysähdy, mutta uuden suunnan hakeminen kestää hetkisen. Yksi ensimmäisistä huolista on rahoitus. Eduskunta on lisätalousarviossaan myöntänyt maakunnille valmistelurahaa syyskuulle asti, mutta varmoja lupauksia siitä eteenpäin ei ole. Jos lopputuloksesta halutaan hyvää, on rahoituksen varmistaminen yksi ensimmäisistä linjattavista asioista. Ilman palkkarahoja ei työtä tehdä eikä uudistukselle annettua lisäaikaa saada käytettyä hyödyksi.

Eri maakunnissa nähtäneen myös henkilövaihdoksia, tosin ei aivan heti. Ympäri Suomea moni valmistelussa mukana oleva virkamies on lähestymässä eläkeikää, ja tehnyt suunnitelmansa vuoden 2019 alkuun asti. Ylimääräinen vuosi, joka saattaa vielä venyä pidemmäksikin, ei välttämättä kaikkia innostuta. Jos vaihtuvuutta tulee, saadaanko epämääräisen pituisiin pätkätehtäviin parhaita mahdollisia hakijoita?

Kunnissa on jo kulissien takana käynyt kova kuhina, kun johtajien paikat vähenevät ja menevät maakuntauudistuksen myötä uusjakoon. Ei Pirkanmaallakaan jatkossa tarvita yli kahtakymmentä perusturvajohtajaa. Pudotuspeli käy taustalla.

Valmistelun lisäaika on paremman lopputuloksen saavuttamisen kannalta hyvä asia. Samalla saadaan kuitenkin vuosi lisää draamaa.