perjantai 8. maaliskuuta 2019

Pirkanmaan sote-valmistelutyössä syntyi osallistamisen kulttuuria. Hyödynnetään sitä myös jatkossa.

Niinhän siinä kävi, että pääministeri Sipilän hallitus ei saanut sote- ja maakuntauudistusta aikaan. Yllätyksenä sote-hankkeen kaatuminen ei tullut, se on ollut tiedossa jo pidempään. Uudistus ehdotetussa muodossaan sisälsikin sellaisia elementtejä, joiden ei olisi suonutkaan toteutuvan. Varmasti kaikki kuitenkin tietävät, että uudistustyötä on pakko jatkaa. Samalla täytyy huolehtia siitä, että valmistelussa kehitetyt hyvät käytännöt eivät joudu romukoppaan.

Itse olen ollut Pirkanmaan maakuntauudistuksen johtoryhmässä mukana, henkilöstöedustajana mutta silti johtoryhmän virallisena jäsenenä. Nyt lieneekin hyvä hetki käydä vähän Pirkanmaan valmistelutyön historiaa läpi henkilöstöedustajan näkökulmasta, ja suunnata jo katsetta tulevaan.

**

Vuonna 2014, jo edellisen hallituksen aikaan, kokoontui Tampereen valtuustosalissa lähes sadan hengen konklaavi, silloin nimen "Pirkanmaan sote-tuottamisvastuualueen muodostamisen ohjausryhmä" alla. Siihen kuului jokaisesta Pirkanmaan kunnasta kunnanjohtaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja, sekä vastaavat edustajat sairaanhoitopiiristä. Ryhmän olisi pitänyt päästä yksimielisiin päätöksiin, koska mitään virallista valtasuhteet huomioivaa äänestystapaa ei olisi ollut.

Henkilöstöedustajia oli kutsuttu kaksi, yksi Tampereen kaupungilta ja yksi sairaanhoitopiiristä. Emme olleet siihen määrään tyytyväisiä, jo pelkästään pääsopijajärjestöjä kun on kuntapuolella kolme. Lisäksi uudistus olisi koskenut niin montaa ammattiryhmää ja työnantajaa, että kahta henkilöstöedustajaa ei voinut mitenkään pitää riittävänä määränä. Kaikissa maakunnissa ei tosin oltu kutsuttu mukaan yhtä ainoaa.

Kirjelmien, sähköpostien, puheluiden ja ohjausryhmässä tekemiemme esitysten jälkeen henkilöstöedustajien määrä saatiin lopulta nostettua kuuteen - kaksi jokaisesta pääsopijärjestöstä. Se oli siinä vaiheessa valtakunnallisestikin suhteellisen edistyksellistä. Tosin soraääniäkin ohjausryhmässä kuului, muistan eräänkin kommentin siitä, että henkilöstön kuuleminen haittaa suunnittelua. Suurin osa kuitenkin ymmärsi osallistamisen hyödyt.

Vuoden 2015 maaliskuussa silloinen uudistus kuitenkin kaatui eduskunnassa siinä olleisiin perustuslaillisiin ongelmiin, ja uudistus laitettiin tauolle.

**

Siirryttiin Sipilän hallituksen aikaan, ja vuoden 2015 lopulla ohjausryhmä kokoontui uudelleen. Nimikin oli lyhennetty Pirkanmaan sote-ohjausryhmäksi. Uudistustyötä alettiin organisoimaan uudella mallilla, ja mukaan tuli myös maakuntapuoli, ja sitä kautta ELY-keskukselta siirtyvät tehtävät. Pienen väännön jälkeen saatiin hyväksyttyä myös ELY-keskuksen henkilöstöedustajien osallistuminen valmisteluun.

Uudistukselle perustettiin johtoryhmä. Jälleen alkoivat neuvottelut siitä, tulisiko siellä olla henkilöstöedustusta. Se vääntö olikin jo huomattavasti edellistä hankalampi. Lopulta johtoryhmään saatiin yhteensä neljä henkilöstöedustajaa, yksi jokaisesta pääsopijajärjestöstä sekä ELY-keskuksesta. Siinä vaiheessa se taisi olla Suomen kattavin, siitä voidaan Pirkanmaalla olla ylpeitä. Kaikissa maakunnissa ei edes vuosien jälkeenkään päästy samalle tasolle. Pirkanmaalla ymmärrettiin, että aikaa ja resursseja ei kannata käyttää siitä vääntämiseen, koska jo yhteistoimintalakikin lähtee siitä, että henkilöstöä pitää osallistaa jo valmisteluvaiheessa.

**

Vuoden 2017 aikana uudistustyötä organisoitiin alatyöryhmiin. Alkoi keskustelu siitä, tulisiko niissä olla henkilöstöedustajia mukana. Ilmassa oli vahvoja mielipiteitä myös siihen suuntaan, että jos niihin työryhmiin vielä henkilöstöedustajiakin pitäisi ottaa, niin ne paisuisivat liian suuriksi ja se haittaisi työskentelyä. Lisäksi osa kunnista ei olisi halunnut antaa rivitason henkilöstönsä työpanosta valmistelutyöhön.

Lopputulos tässä väännössä oli kompromissi. Henkilöstöjärjestöt tekivät yhteisen ehdotuksen sellaisista henkilöistä, jotka olisivat osaamisensa kautta sopivia eri ryhmien jäseniksi. Kaikki ehdokkaat eivät näihin alatyöryhmiin mahtuneet, mutta lopputulosta voi silti pitää tyydyttävänä. Virallisesti heitä ei kutsuttu henkilöstöedustajiksi vaan asiantuntijajäseniksi, olihan ajatuksenakin se että he tuovat myös lisäarvoa niiden työskentelyyn.

**

Vuodet 2018 ja 2019 olivatkin sitten valmistelutyötä eri vaiheineen. Johtoryhmä kokoontui kerran kuussa, alatyöryhmät tuottivat omia esityksiään ja johtoryhmän yläpuolelle oli maakuntahallituksen ympärille muodostettu uudistukselle poliittinen ohjausryhmä. Pirkanmaalla uudistusta tehtiin hyvässä yhteishengessä, vaikka kaikki eivät aina samaa mieltä olleetkaan siitä, oliko hallituksen lakiesitys järkevä vai ei. Olisi kuitenkin ollut vastuutonta jättää valmistelutyötä tekemättä.

Pirkanmaa on ylpeillys sillä, että siellä on saatu valmistelussa paljon aikaan. Tämä on täyttä totta. Moni muu maakunta aloitti työn hitaammin, mutta esimerkiksi Uusimaa otti kunnon loppukirin ja ettei mennyt ohikin.

Yksi syy Pirkanmaan valmistelutyön sujuvuuteen on ollut henkilöstöedustuksen kattava mukaan ottaminen. Sillä on vältetty turhia riitoja ja jarrutuksia. Jos joku on pelännyt, että henkilöstöedustajien mukana olo hidastaisi työtä, niin ainakaan Pirkanmaan valmistelutyön tulokset eivät sellaista väitettä tue. Päinvastoin. Tästä osallistamisesta kiitos myös muutosjohtajille Päivi Nurminen, Kari Hakari, Jaakko Herrala ja Jukka Alasentie, sekä johtoryhmän puheenjohtaja Juha Juha Yli-Rajala, jotka ovat omalta osaltaan olleet sitä mahdollistamassa. Myös Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja suurin osa kunnista on nähnyt tärkeänä sen, että heidän omille työntekijöilleen annetaan mahdollisuus käyttää työaikaa valmisteluun. Se on hyödyttänyt myös näitä työnantajia itseään.

**

Valmistelutyö varmasti jatkuu, myös seuraavan hallituksen aikana. Pirkanmaalla on tehty paljon hyvää työtä, jota ei kannata päästää hukkaan. Valmistelijat ovat tehneet hyvää työtä heille annettujen toimeksiantojen puitteissa. Osa asioista menee pakollakin uusiksi (ja osin hyvä niin), mutta isoa osaa syntyneistä suunnitelmista voidaan hyödyntää myös jatkossa. Tästä esimerkkinä vaikkapa lasten ja perheiden perhekeskusmalli.

Toivon, että valmistelussa tähän mennessä syntynyt henkilöstön osallistamisen kulttuurikaan ei katoa minnekään. Sillä voidaan varmistaa, että Pirkanmaalla syntyy tuloksia myös jatkossa.